Tämä on ensimmäinen postaus tässä blogisarjassa, jossa yritän vastata konesielun kysymykseen eri mielenfilosofioiden näkökulmista. Mutta ensin meidän on selvitettävä, mikä tekee mielestä niin erikoisen. Kaksi avainasiaa tulee mieleen: intentionaalisuus ja kvaliat.

Intentionaalisuudella tarkoitetaan mielen kykyä viitata itsensä ulkopuolelle. Pysähdy ajattelemaan asiaa hetkeksi. Meille ei ole mikään ongelma puhua edessämme olevasta pöydästä tai mitä söimme aamiaiseksi. 🍲 Kaikki nämä asiat esiintyvät mielen ulkopuolella, aivojen ulkopuolella, eikä niihin viittaaminen kuitenkaan tuota meille sen suurempia ongelmia.

Kvaliat – tietoisuuden ydinperusta

Termi kvalia viittaa elämän tietoisiin kokemuksiin. Ne vastaavat kysymyksiin: miltä jokin asia tuntuu? Miltä tuntuu olla iloinen tai surullinen? Miltä tuntuu olla elossa? 😄

Avatakseni kvalian käsitettä hiukan enemmän, kerron tarinan tyypistä, jonka tapasin lukiossa. Hän kertoi, ettei hän pysty tuntemaan nälkää.😱 Hämmentyneenä moisesta, olin tarpeeksi typertynyt kysymään: "miltä se tuntuu, ettei sulla ole koskaan nälkä?" En tietenkään saanut kunnollista vastausta kysymykseeni. Kuinka olisinkaan voinut? Hänellä ei ollut aavistustakaan, miltä nälkä tuntuu, joten ei hän tietenkään osannut kertoa, miltä nälättömyys tuntuu, muuta kuin, että se tuntuu normaalilta. Hänellä ei kertakaikkiaan ollut pääsyä samaan kvaliaan, kuin kaikilla muilla. Silti hänellä oli käsitys siitä, mitä nälkä tarkoitti. Kuvittelepa sama tilanne tietokoneen näkökulmasta. 💻

Tällä hetkellä ajattelemme, että tietokoneilla ei ole pääsyä kvalioihin, mutta ne silti voivat ymmärtää, mitä niiden kuvaamat asiat tarkoittavat. Paint-ohjelmalla ei ole mitään ongelmaa valita kuvasta oikeaa väriä, mutta se ei kuitenkaan tiedä miltä tuntuu nähdä värit. Kysymys, jota tutkiskelen onkin, voiko tietokoneilla olla kvalioita. Tämä on kiperä kysymys, sillä emme edes ole varmoja, miksi meillä ihmisillä on kvalioita. 😮

Dualismi

Ensimmäinen näkökulma mieleen, jota alan käsitellä on Descartesin kehittämä dualismi. Tässä näkökulmassa on selkeä jako mieleen ja ruumiiseen. Mieli, tai sielu, on kokonaan itsenäinen olionsa, joka on jotakin kautta linkittynyt ruumiiseen. Sielu ohjaa fyysistä ruumista samalla tavalla kuin videopeleissä pelaaja ohjaa pelihahmoa. Tai kuten ihmiset ohjaavat avaruusoliokehoja Avatarissa.

Onko dualismin kannalta siis mahdollista se, että tietokoneella olisi sielu? No, kuten aikaisemmin sanoin, dualismin kannalta sielu on erillinen osa ruumiista. Tämä tarkoittaa, että koska me vain rakennamme koneita, emmekä niiden sieluja, tietokoneelle ei myöskään sellaista tule. Ellei se jotenkin mystisesti saa sielua jostain muualta. Tämä avaa aivan uuden mahdollisuuden: jos tietokoneella ei kerran ole sielua, voimmeko lainata sille sellaisen? Voisimmeko liittää sielumme tietokoneeseen kehomme sijaan? Jos dualismi pitää kutinsa, tulemme näkemään jotain tällaista tulevaisuudessa. Kaikki filosofit eivät kuitenkaan dualismia sulata.

Tyyppi-identiteettiteoria

Kun ajattelemme, aivomme ovat jossain aivotilassa. Ne ovat fyysisen tason tiloja, joissa aivomme ovat kullakin ajan hetkellä, kun käytämme aivojamme. Toinen tilojen taso on mentaaliset tilat. Nämä ovat korkeamman tason tiloja, kuten kvalioita. Sen kun koen iloa (mentaalinen tila) on eri asia kuin se, missä tilassa neuronini silloin ovat aivoissa (aivotila)…  Vai onko siinnä eroa? 😁

Tyyppi-identiteettiteoria väittää, että aivotilat ja mentaaliset tilat ovat identtisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun maistan mansikkaa, aivoni ovat tismalleen samassa tilassa kuin sinun aivosi, jos maistaisit samaista marjaa. Tästä seuraa ongelmia. Ihmisaivoilla on suurta samankaltaisuutta eri yksilöiden kesken, joten ajatus siitä, että kaikkien aivot olisivat samassa tilassa mansikkaa maistaessa ei kuulosta liian kaukaa haetulta.

Kun alamme ajatella asiaa tietokoneiden kannalta, teoria tarkoittaisi, että tietokoneet, jos niillä nyt mieli sattuisi olemaan, eivät koskaan kykenisi kokemaan maailmaa samoin kuin me. Niille mansikan maistaminen olisi tyystin erilainen kokemus kuin mikään ruuan maistamiseen liittyvä ihmisaivojen kokemus. Tyyppi-identiteettiteoria on ongelmainen, sillä on hyvin epätodennäköistä, että mentaaliset tilat ovat identtisiä aivotilojen kanssa. Ei siis pidä luopua toivosta, että ihmiset ja koneet voisivat saavuttaa yhteisymmärryksen. 🍓

Token-identiteettiteoria

Toke-identiteettiteoria yrittää ratkaista tyyppi-identiteettiteorian perustavan ongelman. Sen mukaan mentaalisten tilojen tokenit ovat identtisiä aivotilojen kanssa. Mitäh?! 😵 Mitä se oikein tarkoittaa? No, filosofiassa tehdään ero tyypin ja tokenin välillä. Esimerkiksi koiran käsite on tyyppi ja kaikki mahdolliset yksittäiset koirat, joita voi tulla kadulla vastaan, ovat tokeneita, esiintymiä. Tyypit ovat siis abstrakteja, tokenit konkreettisia.

Joten mentaalisen tilan, kuten mansikan maistamisen, tyyppi voi toteutua monella tavalla, eli sillä voi olla monta tokenia. Tietokone voi siis maistaa mansikan täysin omalla tavallaan, täysin erilaisella aivotilalla ja mentaalisen tilan tokenilla. Kuitenkin sekä ihmisen että tietokoneen kokemus mansikan maistamisesta olisi samanlainen sen suhteen, että kyse on samasta mentaalisen tilan tyypistä. Tämä mahdollistaa sen, että tietokoneella voi olla samanlaisia kvalioita kuin meillä, ne vaan sattuvat toteutumaan eri tavalla aivotilojen tasolla. 🙂

Lopuksi

Tämä postaus on vain pintaraapaisu mielenfilosofian maailmaan. Kuten opimme, tietoisuus ei ole välttämättä yksin rajoittunut ihmisiin, vaan myös tietokoneella voi olla mahdollisuus päästä osalliseksi tietoisuuden ihmeelliseen maailmaan. Meille ei ole kuitenkaan vielä selvinnyt, miksi meillä on kvaliat ja mistä ne oikein kumpuavat.

Tarina jatkuu seuraavassa postauksessa materialismien muodossa.