Menin käytettävyysluennolle ja sillä kertaa opettajana olikin joku aivan uusi ihminen. Hänen katseensa osoitti jonnekin aivan muualle kuin tietokoneen näyttöön, mutta sormet naputtivat näppäimistöä kiivaasti. Yrittikö hän jotenkin osoittaa omaa paremmuuttaan, kun edes näyttöön ei tarvinnut katsoa? 😮

Luento alkoi ja minulle valkeni pian, että opettajamme oli sokea. Hups – sainpahan hävetä aikaisempaa ajatustani. 😅 Luennolla perehtyisimme siihen, miten sokeat selaavat internetiä.

Miltä netti kuulostaa?

Opettaja kertoi heti alkuun kaksi tärkeintä strategiaa, joita sokeat käyttävät selatessaan nettiä. Ensimmäinen on selata verkkosivua pomppimalla otsikosta toiseen, toinen tapa on hyppiä linkistä toiseen.

Opettaja päätti näyttää meille, miltä BBC:n sivut kuulostaisivat. Pistin silmäni kiinni, nyt kuulisin internetin ensimmäistä kertaa eläessäni. Selataanpa sivua linkkien mukaan. Opettaja potkaisi puhesynteesin käyntiin: "etusivu, ulkomaat, kotimaa, urheilu, mene sisältöön, BBC:n videot…", syntetisaattori alkoi luetella loputonta litaniaa. Päivän uutisiahan tänne tultiin lukemaan eikä niihin litaniaa kuuntelemalla ihan heti päästä! 😱 Mutta hetkonen, eikös sieltä kuulunut "mene sisältöön" välissä? Sen valitsemalla varmaan päästäisi jo pitkälle. Opettaja kuitenkin tokaisi, ettei hän moisia linkkejä käytä, sillä hänen kokemuksensa mukaan ne harvoin toimivat oikein ja jos verkkosivun saavutettavuus on niin huonolla tasolla, että sokea joutuu moisia linkkejä metsästämään, ei sivua kannata edes käyttää.

Kokeillaanpa toista strategiaa, tuumasi opettaja. Selasimme sivua otsikoiden mukaan, ja voilà! Päivän uutisten otsikoita alkoi sadella puhesyntetisaattorin suusta. Mahtavaa! Pääsisimme vihdoin kuuntelemaan, mitä maailmalla on tapahtunut. Opettaja valitsi mieluisen uutisen ja klikkasi sen auki. Nyt valistuisimme päivän tapahtumista. 😊

Jatkoimme samalla strategialla selaten otsikoita. Ensimmäinen otsikko oli uutisen oma otsikko, seuraavat otsikot olivatkin jo muiden uutisten otsikoita "lue myös" -otsikon alla. Palasimme siis takaisin alkuun ensimmäisen otsikon kohdalle. Pistetään syntetisaattori laulamaan! Aistit auki ja uutista kuuntelemaan: "jaa Facebookissa, jaa Twitterissä, jaa Instagramissa" Argh! Eihän me mitään jakonappuloita haluttu kuulla, vaan uutisen sisältö. Opettaja paukutti ohituspainiketta turhautuneena. "Mene sisältöön" -toiminnallisuus oli tipotiessään syntetisaattorin laulaessa loputonta linkkilistaa. Lopulta pääsimme itse uutiseen asti, mutta opettaja kertoi jo unohtaneensa, mitä uutista hän oli tullut kuuntelemaan…. Ja niin olin kyllä minäkin. Oli pakko raottaa silmiä ja kurkata uutisen nimi. 😅

Lopputulos oli karu: Jos olet sokea, hanki uutisesi muualta kuin BBC:ltä 😔

Mitä jäi käteen?

Sokeat käyttävät siis kahta strategiaa: otsikoita ja linkkejä. Mikäli haluat kehittää mahdollisimman saavutettavan verkkosivuston, on tärkeää, että sekä otsikot että linkit ovat kuvaavia. Pahinta on se, että linkissä lukee vain "täältä". Siitä on sokean mahdotonta päätellä, mitä "täältä" mahtaa saada. Pidemmät tekstinpätkät linkeissä ovat siis enemmän kuin suotavia. ☺️